Hyvinvointikiertueen toinen etappi oli Lomakeskus Koivukankareella Kuusistossa. Tavoitteena oli tutustua tuolijoogaan, voimaantua ja löytää ideoita onnelliseen elämään sekä laulaa. Kiitämme Invalidiliittoa hankeavustuksesta, joka mahdollisti hyvinvointikiertueen.
35 eri-ikäistä ladya oli kokoontunut jo klo 11.00 tuolijoogaamaan jooganopettaja Heidi Viheriälän kanssa. 
Heidi muistutti, että joogan avulla voi hoitaa sekä kehoaan että mieltään. Heidin kehittämässä tuolijoogassa ei ole väliä toimivatko kädet tai jalat. Mielikuvien ja hengityksen avulla voi osallistua vaikeavammaisenakin.
Hilkka Suominen Paraisilta kertoi fiiliksistään seuraavana päivänä: ”Olen vieläkin intoa täynnä tuosta joogasta. Tämä oli aivan uutta. Heidi toi hienosti esille, miten hengityksen sai mielikuvissa ohjattua eri aluille ja sitä tunsi, miten se vaikutti myönteisesti. Tunsin, kuinka elämä virtasi eri osissa kehoani. Tällaista en aiemmin ollut havainnut. Voimaantunut tunne on seurannut minua illalla sänkyyn asti ja mikä myönteinen havainto, että jalat eivät ole kylmät. Tästä sain kipinän, että tätä voisi itsekseenkin harjoitella. Oli hieno päivä.”
Kuvassa Ritva Soukka, joka oli porukan ikäleidi 87-v, Hilkka Suominen, Leila Häkkinen ja Marja Pihnala.
Ryhmätöissä pääsivät kaikki kertomaan ajatuksiaan naisena ja vammaisena naisena olemisesta. Kokemuksiahan riitti kaikille jaettavaksi. Vertaistuen kautta voimaannuttiin. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista sisältää erityisen artiklan 6, joka käsittelee naisia. Miksi emme voimaantuisi?
”Heidi Huttunen Helsingistä kommentoi päivää: ” Lauantai Kuusistossa oli aivan upea päivä. Erityisen iloinen olen siitä, kuinka Rusetti kokoaa erilaisia, eri-ikäisiä, niin taitavia osaavia ja ajattelevia naisia yhteen. Kun on itse ollut hyvin yksin oman vammaisuutensa kanssa, edelläkävijänä monessa ja joutunut usein elämään tehotytön viitta hartioilla, oli mielenkiintoista kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia. Oli ihana huomata, kuinka tässä vertaisessa porukassa sai olla ylpeästi oma vaivainen ja ihana itsensä. Tämän jälkeen jaksan taas vähän paremmin.”
Tiina Kumpuvuori Turusta kertoi päivästä näin: ”Olen puolittain laitoslapsi ja muistan lapsena, kun olin Folkhälsanin kuntoutusosastolla 4-8 kk vuodessa. Se on samananlainen paikka kuin Lastenlinna, mutta ruotsiksi. Muistan vielä, kun meitä siellä esiteltiin lääkärikandeille alasti kuin kanat orrella. Meidän kehomme oli julkista riistaa. Kerrottiin, että kun tämä jalka vääntyy näin, niin tapahtuu näin. Muistan sen vielä niin kuin eilisen päivän. Ei ollut kiva olla siellä pikkuhoususillaan. Kukaan ei kysynyt, että sopiiko sinulle. Nämä alistavat ja syrjivät rakenteet voimme saada yhdessä pois naisenergiaa käyttämällä. Meidän pitää yhdistää kaikki vammaisten naisten voimat ja tehdä siitä jotain värikästä ja hauskaa, mutta kuitenkin samalla vaikuttavaa. Se ei ole pelkästään hauskanpitoa, vaan vaikuttamista asioihin. Tätä tarkoitin ”Girlpowerilla”, jota koimme yhdessä Kuusistossa. Rakenteissa oleva alistaminen ei näy. Esimerkiksi Kelan ja lääkäreiden toiminta on sellaista.”
Pirkko Justanderin alustus sai kaikki nauramaan ja välillä taas pohdiskelemaan, mitä kaikkea pitäisikään omissa aivoissa tapahtua. Onnellisuus on mahdollista!
Päivän päätteeksi lauloimme Kirsi Maria Mustosen säestämänä ja päätimme hankkia Rusetille naisten oman laulukirjan.
Totesimme päivän päätteeksi, että päivä oli hieno. Vielä, jos jotain lisäisi, se olisi taukojumppa. Sehän otetaan seuraavalla kerralla mukaan ohjelmaan.
Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys-Rusetti ry 