Rusetti- Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry

Rusetti solmii yhteen MoniNaiset tytöt ja naiset

Rusetin 2017 hyvinvointikiertue päättyi

Jätä kommentti

Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys järjesti Invalidiliiton tuella hyvinvointikiertueet Tampereella 13.5.2017, Kuusistossa 26.8.2017 ja Kouvolassa 16.9.2017. Naisenergiaa eli girlpoweria oli kaikissa tilaisuuksissa. Olihan meitä 96 kaikkiaan. Vertaistuesta saimme voimaa!

Päivän ohjelma oli kaikkialla sama. Päivät alkoivat joogaopettaja Heidi Viheriälän tuolijoogalla. Tuolijooga olikin monelle uusi tuttavuus ja iloinen yllätys myös vaikeavammaisille naisille. Ei haitannut, vaikka kädet tai jalat eivät toimineet. Hengitys ja mielikuvat toimivat.

Marja Pihnala veti osion Vertaistuesta voimaantumiseen. Porukat pantiin pohtimaan sitä, mikä naiseudessa on ihanaa. Sitten mietittiin ryhmissä, mikä nakertaa vammaisen naisen elämää ja mihin kaikkeen on oikeus naisena YK-sopimuksen artiklan 6. mukaan. Päivä jatkui Pirkko Justanderin luennolla Voiko onnellisuutta opetella. Kaikki saivat häneltä konkreettisia eväitä kotiin vietäväksi. Onnellisuutta voi todellakin opetella. Lopuksi laulettiin ja laulua veti Kirsi Mustonen.

Kouvolassa Marjatta Huhtiniemi-Pitkänen kiitti meitä: ”Kiitos teille, että tulitte luoksemme ja järjestitte hyvän hyvänmielen ja naisenergiaa pulppuavan päivän.” Toinen osallistuja kommentoi: ”Päivä oli kevyt, levollinen ja täyteläinen.” Saimme kaikilla paikkakunnilla erittäin myönteisen palautteen. Selvää on, että nyt päästiin vasta raapaisemaan pintaa naisen elämästä. Jatkossa on tärkeää lähteä syventämään niitä aihealueita, jotka eniten koskettavat elämäämme naisina.

Alle on koottu lyhyesti sitä, mikä naiseudessa on parasta.

Naisena oleminen on ihanaa. Olemme ensisijaisesti naisia ja vasta sitten vammaisia naisia. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Elämä tuo viisautta ottaa ylpeänä itsensä sellaisena kuin on. On mukavaa saada tuntea ääripäitä, raivoa ja onnea, kiitos naishormoonien. Naisena saa muuttaa mielipidettään, olla juuri minä, ihminen. Välillä naisena oleminen on rankkaakin, mutta ihanaa. Parhaiten osaan olla nainen, upea sellainen.

Naiseuteen kuuluu se, että saa hömpsötellä naisellisten juttujen parissa. Miehet eivät näitä juttuja ymmärrä. Elämään kuuluvat pitsit, helmet, strassit, paljetit, bling-bling, korkkarit ja ystävät. On ihanaa laittautua ja pukeutua kauniisti omalle tyylilleen sopivalla tavalla ja saada muilta ihailua mieheltäkin.
On kiva olla taloudellisesti itsenäinen ja saada tehdä työtä, josta on haaveillut.
Erilaiset roolit seurustelukumppanina, prinsessana, puolisona, äitinä ja isoäitinä olivat monen huulilla.
Naisena oleminen on ihanaa, luovaa, tunteellista, läsnä olevaa, tyttöenergiaa ja naisten juttuja. On hienoa kannustaa muita naisia ja tyttöjä olemaan oma itsensä. Pidetään yhteyttä, näin yhteisöllisyys kasvaa.

MIKÄ NAKERTAA VAMMAISENA NAISENA?

ryhmätöitä

Ryhmätöissä pohdittiin ongelmia, joita vammaiset naiset kohtaavat päivittäin. Ongelmat käsittelivät seuraavia kokonaisuuksia: ympäristön suhtautuminen vammaisiin naisiin, koulutukseen ja työelämään liittyvät haasteet, seurusteluun ja perheen perustamiseen sekä äitiyteen liittyvät kysymykset ja esteettömyys.

Vammaisiin naisiin suhtautuminen: Yleinen kokemus oli, ettei vammaista naista oteta todesta. Ympäristö vähättelee aikaansaannoksia, suhtautuu ylimielisesti tai yliolkaisesti. Mielipiteet saatetaan ohittaa. Nainen kokee alistamista ja monenlaista hyväksikäyttöä.
Etenkin vaikeavammaiset naiset kertoivat ylipuhumisesta ts. joku puhui heidän puolestaan tai sitten puhuttiin esim. avustajalle. Naisia oli holhottu, ylipaapottu, autettu liiallisesti, hyysätty, oltu yliystävällisiä tai ohitettu ihmisenä. Pitäisikö päästä kuntouttavasta työotteesta pois! Pyörätuolissa olevaa ihmistä ei kuunnella, vaan ystävälle kerrotaan häntä koskevat asiat ja ajatellaan, että vamma on päässä, ei jaloissa.
Toisaalta oli kokemusta siitä, että vammaista naista kohdeltiin ”sankarinaisena”, jolloin tapahtuu ylistämällä alistaminen.

Puhuttiin kiltin tytön syndroomasta. On kuntouduttava, jumppaan on suhtauduttava vakavasti. Pitää jumpata aina vain enemmän, pitää parantua, että kelpaa ja on mahdollisimman normaali. Ympäristö pakottaa olemaan ”normaali” ei vammainen nainen, vaikka olemme tyytyväisiä juuri tällaisina. Kun sanoo, että on ”ihanaa olla vammainen”, tämä herättää suuttumusta ja pahennusta.
Myös viranomaiset ja ns. vammattomat saattavat vähätellä. Jo perheessä pitäisi lapsikatraassa kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla.
Monet naiset kertoivat heihin kohdistuneista odotuksista. Koska olit selviytynyt vammautumisesta ja elänyt vammaisena, sinun oletettiin olevan kiitollinen mistä tahansa huomiosta jopa vainoamisesta. Vammaiset naiset kokivat monenlaisia ulkonäköpaineita. Vamma rajoittaa esim. käyttämästä korkokenkiä. Kehon muodot ja kurvit vaativat vaatetukselta omat niksinsä jne. Vaikeaa on myös se, kun vamma tai sairaus ei näy ulospäin.

Koulutus ja työelämä: Kokemus oli, että koulutus on vammaisilla naisilla heikompi. Työelämään pääseminen on vaikeaa, vaikka olisi koulutustakin. Vaaditaan 110%:n panos, että saa työtä. Vammaista työnhakijaa ei aina arvosteta.

Seurustelu, parisuhde ja äitiys: Vammaiset naiset koetaan neutraaleiksi sukupuolettomiksi puutarhatontuiksi, joilla ei ole mitään tietoa hormonien hyrräämisestä. Avioliitossakin olevan tarpeita väheksytään esim. kun hän menee hakemaan hormonikierukkaa.
Seksuaalikasvatusta ei välttämättä saa koulussakaan. Naisen oman kehon suojelu jää vieraaksi eikä seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuta vammaisten naisten kohdalla.
Oli koettu, etteivät miehet huoli vammaista naista kumppaniksi. Vammaisen naisen seuranhaku tuntuu ongelmallisemmalta kuin miesten ja perheen perustaminen on vaikeaa. Vammaisiin äiteihin suhtautuminen voi olla negatiivista ja ilkeää.

Esteettömyys: Esteelliset pukukopit, gynekologipöydät, portaat ja kynnykset hankaloittavat itsenäistä toimimista. Päivittäisissä toiminnoissa kaupungilla saattaa olla ongelmia kuten wc-käynneillä. Invavessat ovat nuorten varaamia tai niitä pidetään varastona. Kaiteitten puuttuminen, kapeat WC:t, kynnykset ja portaat pois.

On ihanaa. että osaamme nauttia naisena olosta sellaisina kuin olemme. Päivät osoittivat, että vielä on paljon tehtävää ja parannettavaa.

Rusetin tiimiTIIMIMME KIITTÄÄ KAIKKIA UPEITA NAISIA! KIITOS MYÖS INVALIDILIITOLLE AVUSTUKSESTA!

Marja Pihnala pj

Kuvassa vasemmalla Heidi Viheriälä, Pirkko Justander, Marja Pihnala. Takana oikealta Kirsi Mustonen, Anu Ghimire ja Rusetin webmaster Anna-Stina Lindén. Laura Lundström on kuvan ottaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s