Mahdottomasta mahdollista

KokoNaiset Nastolassa
Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta VAU, Pajulahden liikuntakeskus ja Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys järjestivät naisten viikon liikuntatapahtuman Nainen nyt KokoNais-seminaarin 9.-10.3.2018 Pajulahdessa. Rusettilaisia oli mukana 21.

Lempeästi lumella
Perjantaina kokoonnuimme Pajulahden Kukkasjärven rantaan teemalla Lempeästi lumella. Nokipannukahvi lämmitti ja tuli räiskyi. Aurinkoisella jäällä erilaiset jää- ja potkukelkat odottivat kokeilijoita. Toiset luistelivat retkiluistimilla ja toiset pelasivat jääkolkkaa rannan pienpeliareenalla. Ranta ei ollut esteetön, mutta opiskelijat vetivät ja työnsivät jokaisen innokkaan kokeilijan jäälle. Lempeästi lumella oli nimensä veroinen tapahtuma.
Naiset pääsivät nauttimaan myös intialaisesta päähieronnasta ja kosmetologin hoidoista.
Illalla oli yhteinen illanvietto, jossa juotiin naisten päivän viikon kunniaksi kuplivaa, syötiin herkullisia salaatteja, tutustuttiin toisiimme ja nautittiin hulvattomasta stand-up esityksestä.

Mahdottomasta mahdollista
Lauantaiaamu alkoi tiukalla aamujumpalla. Kello kymmenen KokoNais-seminaariin osallistui viitisenkymmentä naista. Päivän avasi videotervehdyksellä Opetus- ja kulttuuriministeriön edustaja Päivi Aalto-Nevalainen, joka korosti liikuntalain ja yhdenvertaisuuslain merkitystä. Hän kertoi, että vammaisten ihmisten liikunnasta kaivataan lisää tietoa. Hän piti tärkeänä sitä, että mietitään, miten liikuntakulttuurimme voisi olla tasa-arvoisempaa.
Sitten kuuntelimmekin nuorten naisurheilijoiden tarinoita. Esiintyjinä oli Anna Laitinen, yleisurheilija Ronja Oja, ratsastaja Lilli Vehmas, urheilija Lotta Pukkila, ratakelaaja Amanda Kotaja ja tanssija Birgitta Starast.

Lopuksi kuultiin Pirkko Justanderin alustus. Hän kertoi olevansa sohvaperuna, joka pikkuhiljaa on innostumassa liikunnasta. Hän kävelee kerrostalonsa kellarikäytävillä rollaattorinsa kanssa muistojen Bulevardilla ja harrastaa helppoa punttijumppaa, joka kasvattaa habaa.
Eri-ikäisten naisten tarinat olivat inspiroivia. Tarinoista kuuli, että vammaisten naisten osallistuminen liikuntaan ja urheiluun lisää itseluottamusta, osallistaa monin tavoin ja voimaannuttaa. Urheilulla oli jokaiselle nuorelle naiselle käänteentekevä merkitys; suhtautuminen maailmaan ja itseen muuttui. Kaikille liikunta ja urheilu olivat tuoneet tunteen elämässä pärjäämisestä.

Urheilu oli merkinnyt yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä, uuden oppimista, itsensä haastamista ja voittamista sekä onnistumista. Upeaa on ollut vertaistuki ja samanhenkisten ystävien löytäminen. Liikunnalla on ollut tietysti myös terveydellisiä vaikutuksia. Tulee hyvä mieli, kroppa voi hyvin, nukkuu paremmin ja paino pysyy kurissa.

Haasteita oli jokaisen tiellä ollut vaikka millaisia. Kaiken kaikkiaan tarinoista tuli selvästi esiin se, ettei mikään ole mahdotonta. Tarvitaan ympäristössä olevia mahdollistajia ja tukijoita. Liikunnan ilo ja tämä on minun juttuni toi iloa elämään.

Onko sukupuolella välillä liikunnan maailmassa?

Seminaarissa pohdittiin, onko sukupuolella väliä? Kyllä on. Viime vuosina on puhuttu siitä, miten tavallisessakin urheilun maailmassa naisten sanomiset on ohitettu eikä naisten työtä ole arvostettu.
On tärkeää, että tasa-arvosta, arvostuksesta ja osallistumisesta keskustellaan myös vammaisurheilun ja – liikunnan piirissä. Päätöksenteossakaan ei juuri naisia näy. Tarvitsemme kannustavia tarinoita ja roolimalleja. Meidän on saatava hankkeita, joissa vammaisia naisia rohkaistaan ja voimaannutetaan ottamaan vastuuta ja rohkeasti osallistumaan myös päätöksentekoon yhdistys- ja järjestöelämässä.

Kiitos yhteistyökumppanit VAU ja Pajulahti. Olimme iloisia saamastamme Ahos-apurahasta, joka käytettiin rusettilaisten majoituskustannuksiin.