Kirjailija Kaisa Ikola kertoi Hullusta Luokasta ja Betty-kirjoista Rusetin nettitreffeillä

Kirjailija Kaisa Ikola kertoi Hullusta Luokasta ja Betty-kirjoista Rusetin nettitreffeillä

Torstaina 8.10. oli riemastuttavaa kuunnella kirjailija Kaisa Ikolaa Rusetin nettitreffeillä.

Seinäjokelainen Kaisa IKOLA (Kaisa Viitala) on kirjoittanut toistakymmentä nuortenkirjaa, jonkun verran muita kirjoja ja uutuutena on riemastuttava Betty-sarja, joista ensin tuli luettavia e-kirjoja ja osaa voi kuunnella äänikirjoina.

Kaisa Ikola on suomalainen historiantutkija ja kirjailija. Ikola on opiskellut Suomen historiaa ja valmistunut Tampereen yliopistosta vuonna 2000. Kaisa kertookin meille lukijoille, että hän ei ole niinkään tutkijankammiossa istuja, vaan hänestä on mukava tavata ihmisiä.

“10-vuotiaana päätin, että minusta tulee kirjailija”

Kaisa Ikolalla on osteogenesis imperfecta, joka aiheuttaa luuston haurautta. Hän on joutunut pienestä pitäen viettämään pitkiäkin aikoja sairaalassa, sillä sairauden takia hänelle asennettiin jo muutaman vuoden ikäisenä ydinnaulat reisiluihin.

Hän muistaa, että Lastenklinikalla Helsingissä oli sisäinen tv-kanava, joka näytti lastenohjelmia, mutta muita mahdollisuuksia television töllöttämiseen ei sairaalassa sitten ollutkaan. Ja koska kotonakin oli liikuttava varovasti, hänen piti keksiä, miten aikansa kuluttaa ja lukemisesta tulikin hänelle mieluisa ajanviete.

Poika- ja tyttökirjojen joukosta kaikkein suurimman vaikutuksen Ikolaan tekivät Anni Polvan Tiina -kirja, Kaisa hehkuttaa torstaiselle yleisölleen: -Niistä tuli niin rakkaita, että 10-vuotiaana päätin, että minusta tulee kirjailija.

Jo 13-vuotiaana Kaisa voittikin kirjoituskilpailun ja hänen käsikirjoituksensa Lauran syyslukukausi (Kauppiaitten kustannus, 1987) julkaistiin Kontaktikirjasarjassa.  Kontakti-sarja oli K-ryhmään kuuluneen kustannusyhtiön Kauppiaitten Kustannuksen julkaisema kirjasarja, jossa ensimmäisen kerran vuonna 1970 julkaistiin kilpailun pohjalta nuorten kirjoittajien kirjoja. Nuorimmat kirjailijat olivat 11-vuotiaita.

Kymmenen vuotta Hullua luokkaa

Kaisa Ikolan tunnetuimpia nuortenkirjoja ovat vuosina 1990-2000 ilmestyneet Hullu luokka -kirjat (Kirjapaja Oy).  Hullu luokka kuvaa kotipitäjän koululuokkaa. Suuren osan nimet on muutettu, mutta päähenkilö on edelleen Juha. Ikolaa jatkaa juttua. -Sarja alkoi luokkatoveri Minna Kulmalan kanssa kirjoitetuista teksteistä.

Hullu luokka -sarjan lisäksi Viitala kirjoitti Lauran syyslukukaudelle jatko-osan Lauran kevätlukukausi (Kauppiaitten kustannus Oy, 1988) ja häneltä julkaistiin myös kolmiosainen Skotlantiin sijoittuvan Ylämaa -sarja (Kirjapaja Oy, 1993-1995). Samaan aikaan hän myös opiskeli ja kiersi kertomassa kirjoittamisesta kouluissa.

BETTY -kirjat

Paitsi Tiina -kirjat Kaisaa on puhuttaneet aikanaan Montgomeryn Annan -kirjat -Luin Annan nuoruusvuodet joskus 14-vuotiaana. Ensimmäisellä kerralla kirja ei kolahtanut, mutta kun näin myöhemmin Anna ystävämme tv-sarjan, palasin kirjojen pariin. Ja olin haltioissani. Alcottin Pikku naisia jatko-osineen sekä hänen muut teoksensa olin lukenut jo aiemmin.

Kaisa innostui kirjoittamaan historiaan liittyvää kirjasarjaa. – Sankarittareni ei ollut orpo, päinvastoin, eikä hän myöskään asunut Prinssi Edwardin saarella vaan – missäs muualla kuin Skotlannissa, joka oli tuohon aikaan intohimoni kohde, Kaisa kertoo eloisasti ja innostuneesti meille, Bettyn maailmasta.

Kuvitteellinen Skotlanti kiehtoi

Kaisa kertoo -Kirjoittamisesta tuli minulle suuri nautinto. Luomani yhteisö – Kuusikukkulan perhe, Glen Longin kylän väki, Edinburghin koululaispiirit – oli minulle teini-iässä paikka, johon paeta, kun ”kukaan ei ymmärrä minua”. Kun tarina valmistui, tulostin sen silloisella tekstinkäsittelylaitteellani taiteluille A4:lle ja niittasin kirjan muotoon. Tein kansikuvan ja takakansitekstin. ”Ilmestymisvuodesta” voin päätellä olleeni tuolloin 18-vuotias. Kirjoitin myös jatko-osan, mutta kolmas osa jäi kesken, olin ilmeisesti jo kasvanut tarinasta ulos.

Nämä kaksi ”tyttökirjaa” seikkailivat Kaisan varastoissa toistakymmentä vuotta. Silloin tällöin hän luki ne itsekseen läpi ja lopulta paljasti kirjojen olemassaolon silloisen bloginsa lukijakunnalle. Nämä blogikirjat saivat kesällä 2008 yllättävän laajan ja innostuneen ystäväpiirin. Tarinan päättyessä tyttökirja-oikeaoppisesti kihlaukseen monet pyysivät jatkoa.

– Talvella 2008–09 innostuin kuitenkin painattamaan Betty-kirjat itselleni Books on Demand (BOD) -palvelun kautta. Kun kävin niitä läpi toistamiseen vuoden sisällä, syntyi pieni kutina siitä, että olisipa hauska palata vielä kerran Bettyn maailmaan. Niinpä päätin kirjoittaa Bettyn tarinan kolmannen osan loppuun ja julkaista sitä suljetussa blogissa sitä mukaa kuin tarinaa syntyi.

– Ensimmäisten osien tarina ei ole tosi, ei miltään osin. Vaikka kuvaan siinä ”iloista kuningas Edvardin aikaa” eli 1900-luvun alkua Skotlannissa, ei kyseessä ole historiallinen romaani siinä mielessä, että en ota vastuuta tapahtumapaikkojen, ihmisten, en edes kasvi- tai eläinkunnan oikeellisuudesta, Skotlannin koululaitoksesta puhumattakaan, Kaisa kertoo, osanautinto kirjoittamisessa oli juuri se, ettei minun tarvinnut tehdä mitään taustatutkimusta. Minä vain kirjoitin.

Yleisöä kiinnostaa BETTY SARJA

Kaisan kertomuksen jatkuessa hän selvästi innostuu yleisöstä, jota hänellä on Teamsin toisella puolella. 

Vuonna 2009 kolmisenkymmentä blogin lukijaa seurasi helmikuusta toukokuuhun Bettyn naimisiinmenoa ja avioliiton ensiaikoja. Kaisa sai hyvää, rakentavaa palautetta ja niistä paljon hyvää mieltä.

– Kolmas Betty-tarina poikkeaa monessa suhteessa aiemmista. Ensinnäkin ensimmäistä ja toista osaa kirjoittaessani olin noin parikymppinen, Bettyn ikäinen itse. Toiseksi kirjoitin ne tarinat vain itselleni. Kolmanneksi kirjoitin ne käsin. Ensimmäiset versiot syntyivät pikkuruutuiselle paperille täytekynällä (joka ei varmaankaan ollut yhtä hieno kuin Bettyn), siitä kirjoitin ne puhtaaksi.

– Kun lukijoita oli muitakin kuin minä itse, kun kirjoitan suoraan julkisuuteen, pelkäsin, että alan sensuroida tekstiäni, mutta sitä virhettä en toivon mukaan ole tehnyt. Luotan siihen, että tekstieni lukijat nauttivat tietynlaisesta naiiviudesta ja sentimentaalisuudesta.

– Edelleenkään kyseessä ei ollut mikään oikea historiallinen romaani. En ole juuri enempää taustatyötä kuin mitä tyttökirjojen ahkera lukeminen ja historian opiskelu aikanaan vaikuttivat. Aikakauden ilmapiirin yritin pitää oikeana, mutta muuten tarinan miljöö oli edelleen kokonaan ja täysin mielikuvitukseni tuotetta. Tämän Betty oppii elämää -kirjan piti olla ehdottomasti viimeinen osa Bettyn seikkailuista. Vaan toisin kävi – jälleen.

Bettyn tarinalle on edelleen tarvetta

– Lähes nelikymmenvuotiaana tajusin, että Koivurannalle on edelleen tarvetta. Elämän ollessa välillä rankkaa huomasin sen auttavan, kun livahdin vaikka vain hetkeksi Koivurannan keittiöön istumaan puulaatikon päälle seuraamaan talon tapahtumia. Betty oli yhä edelleen se ystävä, jonka kanssa saattoi unohtaa oman elämänsä murheet. Ja niin minä ryhdyin kirjoittamaan. Tällä kertaa julkaisin tarinan vasta valmiina, joten sain keskittyä siihen rauhassa.

– Tietystikään en voinut jättää ensimmäistä maailmansotaa käsittelemättä, olihan Montgomeryn Kotikunnaan Rilla järisyttävimpiä lukukokemuksiani nuorena. Tein sitten siis myös oman ”Rillani” nimellä Betty ja myrskyn vuodet. Se yrittää jo olla historiallinen ja jopa sotaromaani, koska en voinut halveksia sodan kokenutta sukupolvea välinpitämättömyydellä faktoja kohtaan.

Kaisa ajatteli tämän olevan ehdottomasti viimeinen Betty-kirja, mutta Bettyn tarina oli elänyt Kaisan elämäntarinan rinnalla jo niin monet vuodet, teini-iästä aikuisuuteen, että ei se niin vaan onnistu jättää ”elämänkumppaniaan”.

– Vaikka olin ajatellut, etten koskaan tekisi ”montgomeryjä” ja ryhtyisi kirjoittamaan seuraavasta sukupolvesta, peruin puheeni. Betty-sarjan jatkon – tai uuden sarjan alun – sankaritar on Koivurannan Grace, josta on kaksi kirjaa ilmestynyt ja kolmas on jo tulossa. Lisäksi Bettyn maailma on laajentunut moneen suuntaan, sillä jo useana jouluna olen tarjonnut lukijoille tarinallisia joulupaketteja sarjan hahmojen seikkailuista kirjojen ulkopuolella. Olemme myös tavanneet kerran Bettyn ystävien kanssa ja toinen tapaaminen on suunnitteilla.

Neulekirja

Kaisa kertoi myös neulekirjastaan ja sen vaiheista: – neulekirjan kirjoitin 2008 Vaasan läänin taidetoimikunnan apurahalla aikana, jolloin käsitöiden tekeminen ja niihin liittyvä yhteisöllisyys – neuletapaamiset ja käsityöblogit – levisivät hurjaa vauhtia. Ihmettelin, ettei kukaan ollut ilmiöön tarttunut, joten tartuin itse. (Kirjan tarkempi esittely www.kaisaikola.fi/missa.)

Tarjosin kirjaa muutamalle kustantajalle, mutta se ei kelvannut. Niinpä ”myin” sitä blogissani siten, että kertomalla jostakin tekemästään hyvästä asiasta sai linkin pdf-tiedostoon. Kun Saga Egmont -kustantamo nyt halusi julkaista kirjani e-kirjoina, tämä Oikein nurin -romaani näki vihdoin päivänvalon. 🙂

Ääni ja e- kirjoina saatavilla

Osasta Ikolan kirjoja ovat painokset loppuneet, mutta kirjastosta niitä voi kysyä. Tosin Teamsin äärellä istuessani huomaan pääkaupunkiseudun Helka-kirjastoa selatessani, että sieltäkään ei kaikkia saa enää. Erikoiskirjasto Celiassa on vain 6 Hulluluokka kirjaa.

Kaikki Bettyt ja Ikolan kirjat ovat tulossa tänä vuonna e- tai äänikirjoiksi. (28 kirjaa)

Kokosi Tuula Paasivirta