Rusetti- Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry

Rusetti solmii yhteen MoniNaiset tytöt ja naiset

Hallitus 2020

Pirkko Justander, Rusetin puheenjohtaja s. 1960, sosionomi. Rusetin edustaja Vammaisjärjestöjen naisverkostossa. Työelämässä mukana oleva iso-äiti. Synnynnäinen liikuntavamma, joka johtuu geenivirheestä. Kiinnostuksen kohteet: logoterapia, maailmanparannus ja taide. Naiskirjailijat, joka ovat vaikuttaneet elämänkulkuun: Hella Wuolijoki ja Kaari Utrio. Pirkon blogi on nimeltään Nuttura ja minä ynnä Runotyttö ja se löytyy tästä linkistä http://nutturajamina.blogspot.com/

Rusetin varapuheenjohtaja Marja Pihnala, jäänyt eläkkeelle Invalidiliiton toimitusjohtajan pestistä 2016. Minut valittiin Naisjärjestöjen keskusliiton hallitukseen alkaen 1.1.2019. Vuosia on kertynyt 64, asun mieheni ja koirani kanssa Helsingissä. Olen kolmen lapsen mummi. Olen sairastunut polioon ollessani kolmen vanha.Harrastan monipuolisesti liikuntaa, kirjallisuutta ja olen ylipäätään kiinnostunut elämästä.Olen 1990- luvulta asti ollut kiinnostunut naisasioista. Olen mm. perustanut Invalidiliittoon naistyöryhmän, joka toimii edelleen. Olen innostunut Rusetista ja sitoutunut sen toimintaan. Kirjoitan silloin tällöin blogia Sitkeaseiloriseikkailee.

Riitta Jolanki, olen yhdistyksen sihteeri (Hallituksen ulkopuolinen) sekä vastaan tietosuoja-asioista ja Kilta-jäsenrekisterin käytöstä. Synnyin vuonna 1951 Sodankylässä, josta lähdin 70-luvun alussa opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, jonne jäinkin sitten pysyvästi asumaan. Työskentelin 35 vuotta tutkijana ja jäin vanhuuseläkkeelle vuonna 2014. Vammaisaktivisti minusta tuli vuonna 2006, jolloin minut valittiin Helsingin Invalidien Yh distys ry:n (HIY) hallitukseen ja jossa olin vuoden 2018 loppuun asti. Valtuustokaudella 2018-2021 toimin Invalidiliiton liitohallituksen 1. varapuheenjohtajana. Lisäksi olen mm. HIY:n naisvastaava ja Naisten illat -vertaisryhmän vetäjä. Koen vammaisjärjestöjen naistoiminnan erittäin tärkeäksi ja olen innolla mukana Rusetin toiminnassa. Naiseuden koko kirjo kuuluu meille erilaisista vammoista tai sairauksista huolimatta!

Olen Selda Demirtas, 26-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija. Tarkoitukseni on valmistua keväällä 2020. Valmiina yhteisöpedagogina voin työskennellä nuoriso – ja järjestötyöntekijänä. Yhteisöpedagogin erityistä osaamisaluetta ohjaajana ovat kaikenlaiset ryhmät ja ryhmädynamiikka. Minua kiinnostaa erityisesti järjestöissä tehtävä nuorisotyö.

Aloitin järjestövaikuttamisen Invalidiliiton jo edesmenneessä nuorisotyöryhmä INTO:ssa 16-vuotiaana ja osallistun edelleen mahdollisuuksien mukaan nuorten vaikuttajien toimintaan. Minulla on runsaasti kokemusta opiskelijakunta-aktiivina erilaisissa tehtävissä toimimisesta ja minut on valittu myös Suomen nuorisoalojen kattojärjestö Allianssin hallitukseen tammikuussa 2020 alkaneelle kaksivuotiskaudelle.

Rita Järvinen, Rusetti keikahti päästäni kun poliovirus muutti elämänkulun 50-luvun lopulla. Pikkutytöstä kasvoi aikuinen nainen monien sairaalassa vietettyjen vuosien jälkeen. Unelmat ja usko tulevaisuuteen ovat kannatelleet vuosien ajan. Löysin elämänkumppanin, avioiduin ja 80-luvulta alkaen olen ollut mukana vammaisliikkeessä Kynnys ry:ssä. Voimaannuin ensi kerran vammaisena naisena 90-luvun vaihteessa kun osallistuin Kynnys ry:n järjestämään kurssiin Kauniaisissa. Kurssin ohjaajina olivat Kynnyksen silloinen koulutussihteeri Gunilla Sjövall ja USA:sta vieraana ollut Independent Living -liikkeen perustaja Judith Heuman. Samoihin aikoihin työllistyin Kynnyksen aluesihteeriksi Tampereella. Nautin hetkessä olemisesta. Iloitsen ihmisvilinästä rautatieasemilla, hiljennyn kuuntelemaan keväistä veden solinaa. Arvostan viisautta ja rohkeutta muuttaa maailmaa paremmaksi meille kaikille. Toheloin sosiaalisen median ja tietotekniikan kanssa. Yritän oppia, että luopuminen on myös uuden alkua. Ystävyys antaa voimaa. Rusetti tuo iloa ja uskoa elämään meidän kaikenikäisten naisten keskuuteen. Mottoni on tällä hetkellä ”Tärkeää ei ole perille pääseminen vaan matkalla oleminen” ja Tommy Hellstenin sanoin ”vaikutan maailmassa eniten olemalla läsnä”.

Olen Kristiina Karhos, 60-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva MS-tautia sairastava varatuomari. Vapaaehtoistyön aloitin jo työelämässä ollessani ja jäätyäni siitä pois vuonna 2013 olen toteuttanut toista uraani aktiivisena vammaisjärjestöihmisenä. Olen Rusetin hallituksen jäsen, Helsingin Invalidien Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Helsingin vammaisneuvoston jäsen ja Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen. Koen toimintani vammaisjärjestöissä mielekkääksi ja tärkeäksi yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Vammaispolitiikassa tapahtuu nyt paljon, uusi vammaispalvelulaki tekee tuloaan, kuljetuspalvelut ja Kelan palvelut muuttuvat, sote -uudistus tuo uusia ulottuvuuksia vammaisten ihmisten arkeen. Järjestöaktiivin on nyt jos koskaan oltava vahva vammaisten naisten puolustaja.

kuva: Willem Populier

Olen Maija Karhunen (s. 1987) Helsingin Vuosaaresta, ammatiltani olen tanssija ja esiintyjä. Työllistyn monenlaisissa esitysproduktioissa Helsingissä sekä myös esimerkiksi entisessä kotikaupungissani Berliinissä. Teen myös muita taidealan sekalaista töitä, mm. kirjoittamista ja erilaisia luottamustehtäviä. Tällä hetkellä olen yhä kiinnostuneempi yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta myös muutoin kuin taiteen kautta. Rusetin naisnäkökulma on minulle tärkeä ja voimaannuttava. Olen myös mukana mm. Kynnyksessä ja Vasemmistossa. Asun Helsingin Vuosaaressa ihanan mieheni kanssa, olen intohimoinen kokki ja matkustelija sekä kaikenlaisen viihdehumpuukin (mm. julkkikset, kuninkaalliset, lifestyle) seuraaja.

kuva: Willem Populier

Olen Reija Lampinen, yllättäen Rusetin hallituksen uusi jäsen. Olen 66-vuotias YTM, pääaineina sosiaalipsykologia ja sosiaalityö sekä ryhmätyön opinnot. Työskentelin useita vuosia palkattuna vammaisvaikuttajana eri vammaisjärjestöissä ja viimeisen vuosikymmenen Helsingin kaupungin vammaisasiamiehenä. Luottamustehtävissä olen toiminut vammaisneuvostotyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisissa ryhmissä. Nyt olen työeläkkeellä ja muuttanut takaisin Tampereelle koti- ja opiskelukaupunkiini 3 suloisen näyttelykissan kanssa. Minulla on syntymässä saatu CP-vamma, jonka vuoksi liikun sähköpyörätuolilla.

Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys tulee olemaan minulle inspiroiva aluevaltaus ja toimintaympäristö. Naiseus ei ollut kovin näkyvä asia vaikeavammaisen nuoren elämässä, mutta on muodostunut iän karttuessa elämässäl tärkeäksi elementiksi omannäköisen identiteetin vahvistuessa.

Olen Tuula Paasivirta, Rusetin hallituksen jäsen ja iloinen siitä. Toimin vuoden 2020 alusta webmasterina. Olen 63-vuotias teologian maisteri, kirjallisuusterapiaohjaaja ja merkonomi. Helsinkiin minut toi juna nuorena neitona Pressanlinnan kortteliin valtion leipiin. Kohta 20 vuotta olen työskennellyt pappina ja tällä hetkellä olen määräaikaisena pastorin sijaisena Vantaankosken seurakunnassa Vantaalla. Vammaisuus on minulla yhtä vanha, kuin minäkin eli vammauduin syntymäni hetkellä ja sain seuralaiseksi CP -vamman;pääasiassa siis liikunta- ja näkövamma ja joitain muita juttuja. Naisasia on minulle tärkeää, maatalon tyttärenä olen sen kanssa aika tasainen, minulta on itsestään selvästi huushollista löytynyt vasarat ja porat, mutta myös kauniit vaatteet kelpaavat minulle. Unelmat ovat elämässä tärkeitä. Ainakin minua ne auttavat eteenpäin. Ja vammaisella tytöllä ja naisella saa olla ja on hyvä olla unelmia. Niitä on mukava olla toteuttamassa myös muille. Yksi unelma on kertoa Tyytyväisyystaidoista, joista mielelläni puhun ja kirjoitan. Olen pitänyt aiheesta myös tapahtumapäiviä kirjallisuusterapiamenetelmällä. Bloggaan, kun ehdin. Kirjoitan runoja ja pienessä määrin teen toimittajan töitä, valokuvaan, tykkään nimipuutarhastani. Naisasiassa vaikutan myös vammaisjärjestöjen naisverkostossa kirkon edustajana. Synkempää puolta naisen elämässä katselimme, kun olimme kirjoittamassa kirjaa Uskalla olla, uskalla puhua, vammainen nainen ja väkivalta (Toim. Minna Piispa.) Muutoin minua kiinnostaa köyhyys- ja työllistymiskysymykset työn, luottamus- ja vapaaehtoistöiden kautta. Olen hyvin perillä monista uusista tavoista tehdä työtä auttamispalveluissa esim. tietotekniikkaa käyttäen, mutta face to face on aina hyvä.

Olen 33- vuotias Tiia Tallgren. Olen syntymävammainen, diagnoosina MMC ja Hydrokefalia.
Päivätöikseni teen sihteerin hommia osa-aikaisena. Vapaa-aikani käytän laulamalla kuorossa ja olen mukana yhdistystoiminnoissa, erilaisissa yhdistystehtävissä ja yhdistyksissä olen saanut olla mukana vuodesta 2014.
Rusetissa toivoisin voivani olla osaltani mukana naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa erilaisin keinoin, kuten tiedotuksen ja yhteisten hetkien ja tekemisen kautta. Minun sydäntäni lähellä on etenkin äitiyteen ja vammaisten naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksiin liittyvä tematiikka ja työhön sekä opiskeluun liittyvät teemat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s