Rusetti- Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry

Rusetti solmii yhteen MoniNaiset tytöt ja naiset


Jätä kommentti

Syyskokouksen satoa

Sääntömääräiset kokoukset ovat yhdistyksen tärkeimpiä kokouksia. Niistä määrätään laissa ja säännöissä. Sääntömääräisissä kokouksissa täytyy käsitellä tietyt asiat yhdessä.

Käsittelimme tulevan vuoden toimintaa. Päätimme jäsenmaksun suuruudesta, toimintasuunnitelmasta, tulo- ja menoarviosta ja valitsimme yhdistyksen puheenjohtajan ja muut hallituksen jäsenet, sekä valitsimme toiminnantarkastajat ja tarvittavat tilintarkastajat.

Hallituksen jäseniksi tulivat 18.11.2018 valituiksi:
Pirkko Justander pj, Marja Pihnala varapj, hallitukseen Kristiina Karhos, Tiia Tallgren, Tuula Paasivirta, Aune Menna, Rita Järvinen, Sari Lehikoinen, Anna-Stina Lindén ja sihteeriksi Riitta Jolanki. Kiitos luottamuksesta.

Skype mahdollisti osallistumisen myös digitaalisesti.  Varsinaisen jäsenen jäsenmaksu vahvistui muuttumattomasti €12. Vahvistettiin Rusetin Strategia KokoNainen elämä vuosille 2019-2022. Kokouspaikasta kiitämme Helsingin Invalidien yhdistyksen toimitilaa ja Marja Pihnalaa tarjoilusta.

Jäsenistömme tuki on ensiarvoisen tärkeää- lämmin kiitos. Tästä on hyvä jatkaa.


1 kommentti

Akkain Akatemiassa naisenergiaa

Akkain Akatemiassa naisenergiaa

Viime syksynä lupasimme, että Rusetti lähtee Siilinjärvelle Akkain Akatemiaan. Itä-Suomen alueen naiset ovat viidesti järjestäneet Akkain Akatemian. Autolla huristelimme Pirkko Justanderin kanssa 400-kilometrin matkan 20.4. 2018. Siilinjärven Kunnonpaikassa meitä odotteli hyväntuulinen Lehikoisen Seija. Onneli Wäck saapui Kouvolasta. Kävimme läpi ohjelman.

Lauantaina 21.4. 2018 odotimme jännittyneinä naisten tuloa. Paikalla oli 57 naista! Kyllä Itä-Suomessa saadaan naiset liikkeelle. Hienoa! Seija Lehikoinen ja Raija Patronen toivottelivat meidät tervetulleiksi. Päivää juonsi Onneli. Alkuun nähtiin myös hauska youtubepätkä Tyyne Kettusen päivitys sotesta.

Aluksi pohdimme, mitä kaikkea ihanaa sisältyykään naisen elämään. Naiset tuumivat, että ihanuutta on päästä laittautumaan, ostamaan kauniita vaatteita ja olla ihailun ja hemmottelun kohteena; ”rouva näyttää tänään kauniilta.” Monelle oli tärkeää olla äiti ja mummo. Todettiin, että on etuoikeus olla nainen. Naiseus on upeaa eikä sitä edes yhdellä lauseella voi kuvata. Tasa-arvo miesten kanssa oli tärkeää. Totta kai oltiin sitä mieltä, että nainen pystyy ajattelemaan monipuolisesti, myös miesten puolesta. Oma raha ja vapaus olivat naisille tärkeitä. Kaiken kaikkiaan todettiin, että saamme yhteisissä tilaisuuksissa naisenergiaa ja näissä tapahtumissa uskallus jakaa ajatuksia lisääntyy.
Naisena olo ei ole pelkkää ihanuutta, vaan naisina ja erityisesti vammaisina naisina kohtaamme monenlaisia ongelmia, jotka vaativat voimia. Keskusteluissa nousi esiin omaishoitajan taakka, joka tekee arjesta kovaa. Miten jaksaa päivästä toiseen? Moni läsnäolija oli kohdannut alistamista ja vähättelyä jopa oman pätevyyden kyseenalaistamista. Oltiin koettu, etteivät naiset kelpaa johtamaan yhdistyksissä tai taloyhtiöissä. Seurustelukumppanin löytäminen voi olla hankalaa, toisaalta kokemusta oli myös siitä, että vammainen nainen on helppo nakki. Rakennetun ympäristön esteet vaikeuttavat liikkumista. Myös näkymättömät esteet ts. asenteet näkyvät kaikkialla: kysytään avustajalta asioita eikä vammaiselta ihmiseltä itseltään. Maamme palvelujärjestelmä sinänsä aiheutti myös monia harmaita hiuksia. Köyhyys ja yksinäisyys koskettavat myös vammaisia naisia.

pexels-photo-1054803.jpegTämän jälkeen pohdittiin YK:n vammaisia ihmisiä koskevan yleissopimuksen artiklaa 6, joka korostaa sitä, että vammaisilla naisilla on oikeus nauttia täysimääräisesi ja yhdenvertaisesti ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Sopimuspuolet varmistavat kaikkien naisten kehittymisen, etenemisen ja voimaantumisen. Jokainen pääsi miettimään, mikä on asia, johon juuri minulla on oikeus.
Välillä hytkyttiin Makareenan tahdissa niin, että hiki virtasi.

Pirkko Justander pohti omassa osuudessaan, voiko onnellisuutta opetella? Pirkko kertoi, miten hän on opetellut onnellisuutta. Pirkko on treenannut aivojaan ja lukenut positiiviseen ajatteluun ja elämän tarkoitukseen liittyvää kirjallisuutta. Pirkko kertoi myös voimalauseuden merkityksestä sekä hyvän päiväkirjan tekemisestä. On hyvä muistaa, että aivot ohjautuvat näkemään hyviä asioita. Lisäksi kuultiin murehtimissessioista ja elämysten nauttimisesta.

Kahvitauon jälkeen tutustuttiin aivojumppaan. Aloitettiin juomalla vettä, jotta saatiin aivojen sähkömagneettiskemiallinen toiminta liikkeelle, hierottiin aivonappeja, tehtiin ristikäyntiä, energiakahdeksikkoa ja kehitettiin aivojumpalla näkemistä ja kuuntelua. Aivojumppa (Brain Gym®) on joukko hyvää tekeviä liikkeitä. Aivojumpan kehittäjä on kasvatustieteistä väitellyt Paul Dennison, joka valikoi ja muokkasi liikkeet alun perin sen perusteella, että ne avasivat oppimisen lukkoja. Liikkeiden hauskoille nimille on pedagoginen syy: ne tekevät oppimisesta iloista! Sittemmin Paul on yhdessä vaimonsa Gail Dennisonin kanssa rakentanut aivojumpan liikeohjelmia mitä moninaisimpiin tarkoituksiin kaikenikäisille.
Aivojumppa harjaannuttaa keskittymiskykyä, parantaa itseluottamusta, auttaa onnistumista ja stressi lievenee onnistumisen kokemusten kautta.
Muutamat liikkeet kohdistuvat erityisesti näkemiseen ja kuulemiseen. Toisten liikkeiden vaikutus taas näkyy monimutkaisemmissa taidoissa. Lukeminen ja luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen, muistaminen ja liikuntalajit koetaan helpommiksi. Aivojumppaa käytetään nykyisin yli 80 maassa.

pexels-photo-735656.jpegEnsimmäisen päivän päätteeksi tutustuimme Pirkon habajumppaan. Neljä erilaista liikettä, jotka tehdään 30 kertaa varmistavat sen, että haba kasvaa ja allit pysyvät loitolla. Puntteina käytettiin vesipulloa. Lopuksi jaettiin kotiin vietäväksi paperi, jossa oli yhdeksän tapaa pitää itsestä huolta.
Tunnekierroksessa jokainen pääsi kertomaan lauseella päivästä ja lopuksi Pirkko kertoi, miten hän on käsitellyt tunteita.

Naiset jäivät jatkamaan vielä Akkain Akatemiaa seuraavana päivänä Seijan ja Onnelin johdolla. Me huristelimme takaisin Helsinkiin.

Marja Pihnala pj


Jätä kommentti

Vammaisurheilun naiset rikkovat normeja

Vammaisurheilun parissa toimivat naiset ottivat varaslähdön naisten päivään (8.3.) tiistaina 6 maaliskuuta 2018 Yhdysvaltojen suurlähetystön ja VAU:n järjestämässä Valokeilassa vammaisurheilun naiset -keskustelutilaisuudessa. Tilaisuudessa seurattiin Facebook Liven kautta Athletes without limits -keskustelua ja pohdittiin lasikattojen murtamista.

Keskustelijoista Rusetti ry:n Pirkko Justander totesi, että meillä Suomessa vammaisten lasikaton murtaa lähes poikkeuksetta mies. Naiset ovat olleet vähemmistö vähemmistössä, ainakin mitä tulee esikuvina olemiseen.

Istumalentopallovaikuttaja, entinen maajoukkuepelaaja Helena Skogström nosti esille vertaisuuden, jota samassa joukkueessa pelaavat naiset kokevat. Samasta vertaisuudesta puhui myös entinen paralympiauimari Reeta Lindeman, joka toimii tällä hetkellä Suomen Paralympiakomiteassa koordinaattorina. Monelle joukkue on se ympäristö, jossa itsensä kokee ensimmäistä kertaa ehjäksi ja vahvaksi.

Valokeilassa1[9150]

Kuva US Embassy Iida Jaakkola

Keskustelussa puhuttiin myös leimautumisesta, termeistä ja identiteetistä. Special Olympics -urheilija Sanna Sepponen kertoi kohtaamastaan ”kehari” tai ”downi” -nimittelystä, joka kertoo paljon yhteiskunnassamme olevista asenteista. Meillä on vielä matkaa siihen, että erilaisuus nähdään rikkautena. Jokainen voi kuitenkin toimia esimerkkinä ja rajojen rikkojana, kuten esimerkiksi HUN ry:n puheenjohtaja Anneli Iltanen, joka on itse näkövammaisena toiminut vammattomien vesijumpan ohjaajana jo vuosien ajan.

Omien esimerkkien lisäksi keskustelun aiheena oli YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus ja sen toteutuminen Suomessa. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi kuljetuspalveluilla voidaan vaikuttaa ihmisten mahdollisuuteen olla aktiivinen ja päästä osallistumaan. Tältä osin keskustelussa todettiin myös, että olemme kaukana valmiista ja toimivasta mallista, joten vaikuttamistyötä tarvitaan edelleen. Siinä onnistuminen on kiinni niin esimerkkinä toimivista aktiiveista kuin järjestöistä ja päätöksentekijöistä.

Suurlähetystö ja VAU totesivat, että tämä keskustelu oli hyvä aloitus sille työlle, jota aiheen parissa tullaan jatkamaan. Alkuperäinen teksti: Riikka Juntunen/ Vau


Jätä kommentti

Rusetin 2017 hyvinvointikiertue päättyi

Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys järjesti Invalidiliiton tuella hyvinvointikiertueet Tampereella 13.5.2017, Kuusistossa 26.8.2017 ja Kouvolassa 16.9.2017. Naisenergiaa eli girlpoweria oli kaikissa tilaisuuksissa. Olihan meitä 96 kaikkiaan. Vertaistuesta saimme voimaa!

Päivän ohjelma oli kaikkialla sama. Päivät alkoivat joogaopettaja Heidi Viheriälän tuolijoogalla. Tuolijooga olikin monelle uusi tuttavuus ja iloinen yllätys myös vaikeavammaisille naisille. Ei haitannut, vaikka kädet tai jalat eivät toimineet. Hengitys ja mielikuvat toimivat.

Marja Pihnala veti osion Vertaistuesta voimaantumiseen. Porukat pantiin pohtimaan sitä, mikä naiseudessa on ihanaa. Sitten mietittiin ryhmissä, mikä nakertaa vammaisen naisen elämää ja mihin kaikkeen on oikeus naisena YK-sopimuksen artiklan 6. mukaan. Päivä jatkui Pirkko Justanderin luennolla Voiko onnellisuutta opetella. Kaikki saivat häneltä konkreettisia eväitä kotiin vietäväksi. Onnellisuutta voi todellakin opetella. Lopuksi laulettiin ja laulua veti Kirsi Mustonen.

Kouvolassa Marjatta Huhtiniemi-Pitkänen kiitti meitä: ”Kiitos teille, että tulitte luoksemme ja järjestitte hyvän hyvänmielen ja naisenergiaa pulppuavan päivän.” Toinen osallistuja kommentoi: ”Päivä oli kevyt, levollinen ja täyteläinen.” Saimme kaikilla paikkakunnilla erittäin myönteisen palautteen. Selvää on, että nyt päästiin vasta raapaisemaan pintaa naisen elämästä. Jatkossa on tärkeää lähteä syventämään niitä aihealueita, jotka eniten koskettavat elämäämme naisina.

Alle on koottu lyhyesti sitä, mikä naiseudessa on parasta.

Naisena oleminen on ihanaa. Olemme ensisijaisesti naisia ja vasta sitten vammaisia naisia. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Elämä tuo viisautta ottaa ylpeänä itsensä sellaisena kuin on. On mukavaa saada tuntea ääripäitä, raivoa ja onnea, kiitos naishormoonien. Naisena saa muuttaa mielipidettään, olla juuri minä, ihminen. Välillä naisena oleminen on rankkaakin, mutta ihanaa. Parhaiten osaan olla nainen, upea sellainen.

Naiseuteen kuuluu se, että saa hömpsötellä naisellisten juttujen parissa. Miehet eivät näitä juttuja ymmärrä. Elämään kuuluvat pitsit, helmet, strassit, paljetit, bling-bling, korkkarit ja ystävät. On ihanaa laittautua ja pukeutua kauniisti omalle tyylilleen sopivalla tavalla ja saada muilta ihailua mieheltäkin.
On kiva olla taloudellisesti itsenäinen ja saada tehdä työtä, josta on haaveillut.
Erilaiset roolit seurustelukumppanina, prinsessana, puolisona, äitinä ja isoäitinä olivat monen huulilla.
Naisena oleminen on ihanaa, luovaa, tunteellista, läsnä olevaa, tyttöenergiaa ja naisten juttuja. On hienoa kannustaa muita naisia ja tyttöjä olemaan oma itsensä. Pidetään yhteyttä, näin yhteisöllisyys kasvaa.

MIKÄ NAKERTAA VAMMAISENA NAISENA?

ryhmätöitä

Ryhmätöissä pohdittiin ongelmia, joita vammaiset naiset kohtaavat päivittäin. Ongelmat käsittelivät seuraavia kokonaisuuksia: ympäristön suhtautuminen vammaisiin naisiin, koulutukseen ja työelämään liittyvät haasteet, seurusteluun ja perheen perustamiseen sekä äitiyteen liittyvät kysymykset ja esteettömyys.

Vammaisiin naisiin suhtautuminen: Yleinen kokemus oli, ettei vammaista naista oteta todesta. Ympäristö vähättelee aikaansaannoksia, suhtautuu ylimielisesti tai yliolkaisesti. Mielipiteet saatetaan ohittaa. Nainen kokee alistamista ja monenlaista hyväksikäyttöä.
Etenkin vaikeavammaiset naiset kertoivat ylipuhumisesta ts. joku puhui heidän puolestaan tai sitten puhuttiin esim. avustajalle. Naisia oli holhottu, ylipaapottu, autettu liiallisesti, hyysätty, oltu yliystävällisiä tai ohitettu ihmisenä. Pitäisikö päästä kuntouttavasta työotteesta pois! Pyörätuolissa olevaa ihmistä ei kuunnella, vaan ystävälle kerrotaan häntä koskevat asiat ja ajatellaan, että vamma on päässä, ei jaloissa.
Toisaalta oli kokemusta siitä, että vammaista naista kohdeltiin ”sankarinaisena”, jolloin tapahtuu ylistämällä alistaminen.

Puhuttiin kiltin tytön syndroomasta. On kuntouduttava, jumppaan on suhtauduttava vakavasti. Pitää jumpata aina vain enemmän, pitää parantua, että kelpaa ja on mahdollisimman normaali. Ympäristö pakottaa olemaan ”normaali” ei vammainen nainen, vaikka olemme tyytyväisiä juuri tällaisina. Kun sanoo, että on ”ihanaa olla vammainen”, tämä herättää suuttumusta ja pahennusta.
Myös viranomaiset ja ns. vammattomat saattavat vähätellä. Jo perheessä pitäisi lapsikatraassa kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla.
Monet naiset kertoivat heihin kohdistuneista odotuksista. Koska olit selviytynyt vammautumisesta ja elänyt vammaisena, sinun oletettiin olevan kiitollinen mistä tahansa huomiosta jopa vainoamisesta. Vammaiset naiset kokivat monenlaisia ulkonäköpaineita. Vamma rajoittaa esim. käyttämästä korkokenkiä. Kehon muodot ja kurvit vaativat vaatetukselta omat niksinsä jne. Vaikeaa on myös se, kun vamma tai sairaus ei näy ulospäin.

Koulutus ja työelämä: Kokemus oli, että koulutus on vammaisilla naisilla heikompi. Työelämään pääseminen on vaikeaa, vaikka olisi koulutustakin. Vaaditaan 110%:n panos, että saa työtä. Vammaista työnhakijaa ei aina arvosteta.

Seurustelu, parisuhde ja äitiys: Vammaiset naiset koetaan neutraaleiksi sukupuolettomiksi puutarhatontuiksi, joilla ei ole mitään tietoa hormonien hyrräämisestä. Avioliitossakin olevan tarpeita väheksytään esim. kun hän menee hakemaan hormonikierukkaa.
Seksuaalikasvatusta ei välttämättä saa koulussakaan. Naisen oman kehon suojelu jää vieraaksi eikä seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuta vammaisten naisten kohdalla.
Oli koettu, etteivät miehet huoli vammaista naista kumppaniksi. Vammaisen naisen seuranhaku tuntuu ongelmallisemmalta kuin miesten ja perheen perustaminen on vaikeaa. Vammaisiin äiteihin suhtautuminen voi olla negatiivista ja ilkeää.

Esteettömyys: Esteelliset pukukopit, gynekologipöydät, portaat ja kynnykset hankaloittavat itsenäistä toimimista. Päivittäisissä toiminnoissa kaupungilla saattaa olla ongelmia kuten wc-käynneillä. Invavessat ovat nuorten varaamia tai niitä pidetään varastona. Kaiteitten puuttuminen, kapeat WC:t, kynnykset ja portaat pois.

On ihanaa. että osaamme nauttia naisena olosta sellaisina kuin olemme. Päivät osoittivat, että vielä on paljon tehtävää ja parannettavaa.

Rusetin tiimiTIIMIMME KIITTÄÄ KAIKKIA UPEITA NAISIA! KIITOS MYÖS INVALIDILIITOLLE AVUSTUKSESTA!

Marja Pihnala pj

Kuvassa vasemmalla Heidi Viheriälä, Pirkko Justander, Marja Pihnala. Takana oikealta Kirsi Mustonen, Anu Ghimire ja Rusetin webmaster Anna-Stina Lindén. Laura Lundström on kuvan ottaja.


Jätä kommentti

Rusetin Hyvinvointikiertue 13.5.2017 Tampereella

13.5.2017 iloinen ja energinen 30 hengen porukka kokoontui Scandic City Tampereelle.
SAM_0177Kuvassa keskellä lattialla istuu joogaopettaja Heidi Viheriälä, joka on kehitellyt vammaisille soveltuvan tuolijoogan. Kuvasta puuttuu niitä, joiden oli lähdettävä taipaleelle aiemmin.
Päivämme alkoi klo 11 ja päättyi klo 16.30. Tavoitteena oli tutustua tuolijoogaan, voimaantua, löytää vinkkejä onnelliseen elämään ja lauleskella. Kiitämme Invalidiliittoa, joka myönsi Rusetille hankeavustusta hyvinvointikiertueeseen. Jäi harmittamaan, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Päivästä vastasivat Pirkko Justander, Heidi Viheriälä, Kirsi Maria Mustonen ja Marja Pihnala.
”Onpa hienoa kuulua Rusetteihin. Vallan mahtava matka Tampereelle. Aloitus Heidin joogalla. Asiaa oli paljon, tyhmä pää oli ihan hukassa. Marjan vertaistuen voimaantumisesta oli mahtava ja Pirkon huumorillakin höystetty Hyvän mielen oppitunti todisti, että onnellisuutta voi opiskella. Lopuksi Kirsin johdatuksella laulettiin ja vaihdettiin kokemuksia, välillä syötiin ja kahviteltiin. Uusia tuttavuuksia tuli paljon vaikka nimet on vieläkin päässäni sekaisin. ” näin kommentoi osallistuja Leila Lehtinen Helsingistä.
TUOLIJOOGAA
SAM_0164
Jooga on itsehoitomenetelmä, jonka avulla voi hoitaa sekä kehoaan että mieltään, se on kehon ja mielen yhteistyötä. Useimmat vammaiset naiset eivät pysty menemään tavalliseen joogaan. Heidi Viheriälän kehittämä tuolijooga tuo tälle kentälle yhdenvertaisuutta. Menetelmässä henkilön ei tarvitse kyetä liikkumaan, vaan mielikuvien ja hengityksen avulla vaikeavammainenkin ihminen voi osallistua.
Heidi Viheriälän mukaan tuolijooga on istuen tehtyä sovellettua joogaa. Sen avulla henkilö, jolla on esim. jonkin tyyppinen liikuntarajoite saa joogaharjoituksesta täysin samat hyödyt kuin rajoitteeton henkilö saa seisten tehtävästä joogasta. Päivän aikana totesimme, että harmillista oli, että jos on epilepsia, ei tuolijoogaan voinut osallistua.
Tuolijoogan Suomeen kehitellyt Heidi Viheriälä sai massiivisen aivoinfarktin vuonna 2004. Hän halvaantui ja tasapaino katosi. Pari vuotta myöhemmin hän meni rollaattorin avulla kokeilemaan joogaa. Hän on vammautumisensa jälkeen kouluttautunut Suomen joogaliiton SJL jooganopettajaksi Suomen joogaopistolla Saarijärvellä. Nykyisin hän kiertää ohjaamassa joogaa ja tuolijoogaa eri yhdistyksissä.
SAM_0170Päivän aikana porukka ei jäänyt hiljaiseksi, sillä jokainen pääsi ääneen ryhmätöissä. Tässä emme voi kertoa ryhmätyöpohdinnoista, sillä niin Kaarinassa kuin Kouvolassakin toteutamme päivät saman sisältöisinä.

Täysin palkein laulettiin Kirsi Maria Mustosen vetämänä. Kirsi Maria on itsekin rusettilainen.

SAM_0176

Kuvassa Milla Ilonen ja Aila Peräjoki. Millalla oli kortti, jossa kehitysmaan nainen kantaa kuormaa päänsä päällä. Milla sanoi, että meillä vammaisilla naisilla on monenlaisia taakkoja kannettava. Selviydymme niistä yhdessä jakamalla kokemuksia ja voimaantumalla. Aila toimi vapaaehtoisena yleisavustajana.
SAM_0171
Tamperelaisen ja Rusetin hallituksen jäsenen Rita Järvisen kommentti päivästä:
”Päivä oli upea ja tykkäsin. Päivässä oli paljon kaikkea. Pirkon esitys oli niin hyvä, että olisi sinällään riittänyt. Jooga oli hyvä ja mielenkiintoinen. Kokonaisuutena päivä oli hyvä. Musiikkia voisi olla tipoteltuna siellä täällä.
Jatkamme Rusetin hyvinvointikiertuetta Kaarinassa Koivukankareella 26.8.2017 ja Kouvolassa 16.9.2017.
MUKAVAA KESÄÄ!